Minulta usein kysytään miten pystyn pallottelemaan arjen, lasten, eläinten ja parisuhteeni välillä sekä kirjoittamaan onnistuneesti blogiani. Ajattelin avata tätä asiaa tarkemmin nettisivuilleni, koska en ole koskaan blogissani huumorilla varustettuja letkauksia suuremmin tätä aihetta käsitellyt. Pinta-raapaisen julkaisussani myös muita lapsiperheen ja avioliiton yhteiselosta syntyviä ongelmia. 

Syvätutkielma

Perehdyin asiaan tarkemmin ja keskityin yhden illan ajan itseeni kirjoittamatta blogia. Annoin aviomieheni Joukon hoitaa lapsia, itse istuin terassilla virkistävä appelsiinimehulasi kädessäni ja katselin kuinka kellastuneet lehdet tippuivat puista yksi kerrallaan. Mietin, että kyllähän minä nyt ehtisin kirjoittamaan blogia. Olisin voinut kirjoittaa. Entä jos Joukolla tulisi ylitöitä ja joutuisin vastaamaan lapsista? Niin, no, en voisi kirjoittaa. Neljän lapsen yksinhuoltajaäitinä en ehtisi kirjoittaa blogiini lähestulkoon mitään. Onko blogini kirjoittamisessa sitten kyse siitä, että annan mieheni ottaa vastuun lapsista siksi aikaa, että ehdin julkaista blogiini jotain? 

Syyllistin itseäni tällä tavoin antaakseni tilaa ajatuksilleni. No ei! Minä kirjoitan blogia koska rakastan sitä, hoidan lapset ja sitten vasta annan itseni rentoutua kirjoituksen maailmaan. Teen sitä silloin kun sydämeni on kohdillaan ja rentoutuminen on ottanut minut valtaansa. En koskaan kirjoita stressaavissa tilanteissa, jossa lapsi huutaa äitiä tai heillä olisi nukkuma-/ruoka-aika. Lapset menevät edelle. Kaksi lapsistani ovat jo hieman isompia ja he auttavat äitiään erinomaisesti. Kaikki leikkivät keskenään ja kaksoset nukkuvat vielä paljon. Syvennyin ajatuksiini: minähän olen oikea super-äiti! Itseni syyllistämisen sijaan keskityin siihen, että olen hoitanut arkeni niin hyvin, että sen lomassa ehdin kirjoittaa rakastamaani blogia, jonka parissa olen viettänyt jo yhdeksän kokonaista vuotta ja toivottavasti toiset yhdeksän lisää. Katsoin kokonaiskuvaa tyytyväisenä terassillani. 

• Keskity itseesi unohtamatta muita ihmisiä.
  
• Anna itsellesi aikaa stressaamatta siitä.
• Rauhoita itsellesi tilanne kirjoittaa puhki tunteita.
• Keitä lempiteetäsi tai muuta rauhoittavaa juomaa. 
• Lapset kyllä antavat vanhemmille aikaa jos heihin luottaa. 
• Kaikista yksinkertaisin: Motivaatio (,joka vaikuttaa eniten)

Nämä ohjeet ovat toimineet minulla blogin ja lasten yhteiseen elämään. Lapseni ovat aina olleet erittäin ylpeitä blogistani, joten tällaista kunnioitusta kannattaa lapsilta lähteä heti hakemaan. He kyllä ymmärtävät jo pienessä iässä, että äidillä ja isällä on monenlaista tekemistä elämässään. Vanhemmat syyttävät lapsiaan liian helposti elämänsä epäonnistumisissa tai konflikteissa. Anna lapselle tilaa ja aikaa kehittyä ja näyttää oma persoonallisuutensa, luonteensa, eleensä ja kaunis oma mielensä. Tulet yllättymään kuinka paljon omaa tilaa toisen tilan kunnioittamisesta saakaan!